Muistin, kun tarkkailin pikkutyttönä vaarin korjauspuuhat, hän korjaili joka kalareissun jälkeen omat kalaverkkonsa. Noh, en ihan siitä korjaustekniikka silloin osannut, mutta onneksi tänä päivänä meillä on netti ja siellä on paljon vinkkejä kalaverkon tekoa varten.
Tässä on minun nopea versio kalaverkosta.
Noihin koukkupäihin teen vielä tupsut ja ehkä jotakin blibblingiakin.
Tämähän on hauska ja hyödyllinen idea!
VastaaPoistaMeidän lapset on jo rippikoulun käyneitä ja vielä pyörii pehmoja nurkissa jokunen.. No, pojalle tuli tapaturman johdosta lapsuus takaisin, ja ihan ostettiin muutama halikaveri sairaalaan. Nyt on pahin halipula jo takana,mutta yksi koira ja kissa vielää pyörii sängyssä. Suon sen hänelle ilomielin:)
Muistan vuosia sitten, kun yritettiin kirpparillakin niitä myydä ja tyttö itku kurkussa katsoi, kun mahdollinen ostaja ilmaantui yhdelle mielinallelle. No, kauppoja ei syntynyt ja tyttö sai Nalle Napukkansa takaisin. Siellä se on vieläkin jossain piilopaikassa, ettei joudu kierrätykseen:)
Niin on idea on tosi hyvä ja siitähän voi soveltaa vaikka mihin. Meidän neidillä taas kävi niin paha moka, että se lempi nalle on muutossa hävinnyt jonnekin ja siitä nyt ei sitten löydy mistään. Ostin sen hänelle silloin kun hän oli vielä masussa. Seinässä kuva siitä ihanasta nallesta ja tyttö itke vähän välin. Halua sen takaisin, mutta en tiedä saako siitä enää takaisin mistään. Täytyy laittaa varmasti ilmoitustaululle tähän blogiin jos jollakin olisi samanlainen ja voisi luopua siitä. Neidillä on kyllä niin paljon pehmoleluja, että kaikki eivät todellakaan mahtunet tähän verkkoon. Niitä varmasti täytyy olla kolme jos halua kaikki seinälle. Isot vielä kaupan päälle. Kiitos kommenteista. T:) Koralli
PoistaEi oo totta!! Onkohan maailmassa mitään, mitä sä et osaisi käsillä väsätä? Huippuhyvä idea :)
VastaaPoistaNo joo, en mä ihan kaikkea osa ja on paljon asioita jonka haluan tehdä ja oppia, mutta se aika ja tilakin eivät niitä salli. Kouluiässä harrasti valokuvausta ja tein itse valokuvat ja oli kuule koneet ja vehkeet, mutta kun muutta paikasta toiseen, niin tuppaa että tavarasta täytyy joskus luopua. Onneksi säästin kameran ja se on vielä tallessa. En ole kyllä 30 vuoteen kuvannut sillä. En edes tiedä onko enää niitä tavallisia niitä vanhanajan filmejä myynnissä. Oli kuulle tosi jännä pimeässä kehitellä filmit ja odottaa mitähän sieltä tulee ja oi niitä hassujen valokuvien tekeminen olisi sitten hauskaa. Välillä nauratti niin paljon, että ei meinannut nähdä mitään kun silmistä valui vesi vanana. No se siitä. Kiitos kommenteista. T:) Koralli
PoistaMun ensimmäinen kamera oli Ilford (nykyisin kai jo museokamaa) veljeltä peritty. Filmi oli puurullassa ja kuvista tuli aina pieniä neliönmuotoisia - jos vei kehitykseen. Meilläkin kehiteltiin kuvia itse ja myöhemmin veli innostui kaitafilmauksesta - teki jos jonkinlaista elokuvaa. Muistan kerran kuvanneeni itsekin ja aikamoista vilinää filmille tuli kun käsivaralta kuvasi :) - nykyisin voi leikkiä kuvankäsittelyohjelmilla, joskin ei niissä sitä entisajan viehätystä ole. Kuvat oli ennen paljon taiteellisempia :)
Poista