Nappasin nämä mukaa..

Olimme nyt viikonloppuna mökillä, voi kuinka ihanaa ilma olikaan. Aurinko paistoi ja lämmin syysilma tunkeutui sieraimiin hengittäessä. Kuvitelkaa 19 asteen lämpöä, vesi vain 13. Äidin kanssa lähdimme heti aamupalan jälkeen metsään... puolukka reissuun. Ei tarvinnut kun 10 metriä kävellä ja oli nimittäin niin... niin... paljon marjoja. Matkalla näimme paljon sienipaikkoja, joten päätimme että tulemme hakemaan vielä niitäkin.

Pari reissua tehtiin ja muutama tatti, sekä talveksi suolasieniä saati.... iso ämpäri puolukka pakkaseen. Pakarat olivat kovilla ja polvi myös, mutta olen silti tyytyväinen. Nämä kuvassa olevat sienet pääsivät myöhemmin pannulle... Nami...

Tuli sellainen tunne, että kaikki ne marjat, siis puolukka ja mustikka vilisivät silmissäni. Söin muuten metsässä mustikoita niin paljon, että suu oli mustana. Voi että, kun olivat hyviä ja jätti isoja.

Kotiin tultaessa päässä pyöri paljon "inspiraatiota", mutta tuntuu että mikään ei pysynyt käsissään. Helmet putoilevat ja hyvä että sain edes nämä korvakorut valmiiksi. Rinkulat ja muita osia minulla oli jo valmiina, jäivät edellisestä rannekorusta. Katso "Syksytar". Tein uudet koukut ja helmien tapit.

Olkoon näiden korvakorujen nimi sitten " Viimeinen mustikka".

Patinoitu hopea ja tumman siniset makeanvedenhelmet.