Paluun aika

Pari viikkoa meni nopeasti, tein kyllä kaikenlaista, mutta jotenkin en vaan saanut kamerasta kiinni ja välillä kävelin työpajani ohi kurkistaen ja hiplailen helmiä. Ajatukset kuitenkin olivat aivan muualla.

Tyttö kyseli, että menikö pappa sitten pilven päälle istuman. Hän voisi vilkutella papalle joka päivä. Lapselta ehkä kuulekin tästä asiasta yksinkertaisella tavalla. Ajattelin itsekin... ehkä lohdutukseeni itseään, samalla tavalla.

Yritin tilaisuudelle kirjoittaa muistopuhe, olihan se valmis, mutta tuntui siltä että sitten kun täytyy lukea, niin en varmasti näe mitään mitä kirjoitin. 
Tilaisuudessa yritin kertoa jotakin... mitä muistin..., mutta en pystynyt siihen, tunteen valtasivat ja ääni ei lähtenyt edes suusta ulos kuulijoille. Sain vain yhden lauseen sanottua: " Hän oli ihanaa isä." 
Ehkä se sitten riitti...ehkä hän halusikin juuri näin.. 
Soitin hänelle hänen lempi laulun. Kari Tapion " Myrskyn jälkeen" 
Tästä laulusta hän tykkäsi paljon. Illanmitta soitimme muitakin lauluja, joista isä/pappa tykkäsi.

Muistan hänet iloisena vesijärinä, hän rakasti vitsiä ja niitä itsekin aina kertoi, myös omastakin elämästä hänellä oli paljon kerrottavana.
Hän osasi ja tykkäsi paljon asioista, kuten esimerkiksi kalastuksesta ja pilkkimisestä tiesi vaikka mitä.  Hän sai monta pilkkipalkintoakin. Puutöissä hän oli vailla verta, ihan mitä vain syntyi puusta: huonekalut ja pikku esineet. Hän osasi tehdä puukkoja ja uistimia. 
Muistan, kun oli kouluikäinen, hiippailin aina hänen pajalle ja kiillotin metalliosia, sahailin ja viilailin kaikenlaista. Hän varmasti huomasi, mutta ei ollut koskaan vihainen, siitä kun sekoitin hänen pajapöydän totaalisesti. 
Hyvää hiihtäjäkin hän oli, myös osasi piirtää ja matikassa oli aivan verraton. Lapsena pelasimme usein shakkia ja hän ehkä tahallaan antoi minun aina voittaa ja kehui minun taitoja. Osasi hän ommellakin vaikka mitä, puukoille hän teki hienot nahkakotelot, jossa hän poltti mitä mahtavammat kuviot. Ne puukot mä muistan hyvin. Harmi, kun niistä ei jäänyt minulle muistoksi yhtäkään.

Voisiko olla, että olen isältäni perinyt käsityötaidon. Muistan kun hän naureskeli kun kerroin, että aloitin korujen parissa. Selitin hänelle että teen ketjuja, sekä siitä sun tätä. Hän varmasti ajatteli, onkohan se sanonta totta: "Omena ei putoa kauas puusta."

Kiitos kun jaksoitte odottaa ja lupan että ette pety, kun julkaisen uudet korut. Niin uudet korut ja onhan se korukoplan helmivaihtohaaste vielä tulossa.
Eli korujen askartelu jatkuu, näin varmasti isäkin halusi. 

Ystävällisin terveisin,
Koralli