Korukoplan haaste "Lähellä sydäntä"

Tämä vuosi ehkä on minulle välivuosi korujen parissa. Tuntuu, siis NIIN vaikealta aloittaa ja tehdä koruja. Ehkä, juuri sen takia ne korutarvikkeet jotka pääsevät koruksi asti ovat sitten tosi rakkaita koruja. Kaverit kyselevät missä sinun ihanat korut viipyvät, kun ei blogissäkään näy? On, niin jotenkin vaikea, mitään ei onnistu, työkalutkin tuntuvat kädessä kömpelöltä. Ehkä pikku hiljaa hyvä tule. Odotan vieläkin tätä "INSPIRAATIOTA".

Osallistui Korukoplan haasteeseen "Lähellä sydäntä". Uskokaa kuinka vaikea oli tehdä tämän korun oksa-riipus.
Tein neljä sellaista ja vain yhden olen kelpuuttanut ja sekin joutui koville. Tällä kerta ajattelin kokeilla hopeasavea, mutta se oli kuivunut pussin pohjaan. Olen joskus ottanut pienen palasen pussista, mutta en uskonut, että seuraavan kerran mene näinkin kauan. Voi voi... Pari päivä olen liottanut kuivunut klöntti vesitilkassa ja vasta sitten se oli valmis työstettäväksi. Tein korkkisavesta muotit meidän omenapuun oksista. Täytin ne hopeasavella ja poltin. Juu, ja palanen korkin haju oli koko illan meidän kämpässä. Seuraavan kerran teen tätä homma jossakin muualla. Siis valituksia tuli jokaiselta meidän huushollin asukkaalta. Todennäköisesti sivellin lian vähän hopeasavea ja kakista oksista tulikin lian hentoiset, joten piti niitä vielä vahvistaa. Yrityksistä huolimatta sain vain yhden oksan suhtkoht ok.

Ihanaa Mags, jaksoi taas vetää uuden Korukoplan haasteen. Kiitos sinulle.
Hän antoi seuraavat työohjeet:

Ole uskollinen itsellesi, ole rohkea, paljasta todellinen itsesi.
Tee koru, josta itse todella pidät ja jota itse pitäisit tilanteessa kuin tilanteessa, juhlana tai arkena. Siis jokapaikan koru.
Se voi olla kaulakoru, rintakoru, rannekoru, mikä tahansa koru.
Ei mitään rajoituksia, muuta kuin, että valmistuva koru on sinulle Rakas! 

Täältä pääset katsomaan muiden korutyttöjen työt KLIK.

Uskokaa, että tämä koru todellakin rakas. 

Tässä se on. 

Minun tuskani, minun ihanaa elämäni oksa, 

joka pitkin yritän nyt kivetä takaisin korujen maailmaan. 

Todellisuudessa annoin tälle korulle nimeksi "Metsän aamukaste". 

Syksyllä, kun lehdet putoavat ja puun oksat tulevat näkyvin, 

niiden ihana rosoinen pintä tule esille... 

elämän polut näkyvät kuoressa, erilaiset varjot ja värit.

Huomasin myös sen, että nyt on ollut tosi lämmin ja aurinkoinen syksy.

Oletteko te huomannet tätä? 

Eikös ole ihanaa.

Sama näin tässä minun korussa, 

makeanvedenhelmet ovat aamukaste pisarat, 

jotka jäivät vähäksi aika puun oksalle, 

ennen kun syysaurinko kuivattaa ne pois.