Sydänystävä

Mietin tässä yksi päivä onko minulla todellakin edes yksi ”sydänystävä”, sellainen jolle voin kertoa ihan kaikki salaisuudet. Tarhasta en oikeasti edes musta sellaista. Kouluaikana oli sellaista montakin, mutta loppuen lopuksi jäi vain yksi. Valitettavasti, niin kun monille muillekin käy, se ystävyys väljähtyy. Ensimmäiseksi astuu oma elämä, perhe ja työ, jopa muutto toiseen maahan, jne... Työn kauttakin olen saanut ystäviä, ja aika monta, myös harrastuksien kautta, lasten kautta ja muuten vaan olen tutustunut aika moneen ihmiseen.

On se aika kumma miten ihminen voi lokeroida ihan ilman syytäkin, onko tämä nyt tuttu, ystävä vai ihan oikea ”sydänystävä”. Rakastan olla ihmisten kanssa ja sen olen itsekin huomannut, että ystävystyin tosi helposti. Niin, miksi juuri nyt puhuin ystävyydestä, vaikka se varsinnainen ystävänpäivä menikin. Noh, asia on ihan helppo, katsoin eilen Liviltä se OC Täydelliset naiset ja ihmettelen, kun he oikein taistelevat kuka on kenenkin ystävä. Varsinkin Tamra ja Vikin ystävyys oli eilisessä ohjelmassa otettu puheeksi. Tamrallehan kävi hyvin, häntä kosittu.
Oi oi.. minulle ei vielä käynyt niin, vaikka olemme olleet jo yhdessä 9 vuotta.

Ai niin, puhuin "sydänystävästä".



Onko mahdollista, että me myös lokeroidaan ystävä sukupuolen mukaa. Naisella ei saa olla, noh ei suositella että "sydänystävä" on mies, jos sitten sattuisi olla homo ja sitten päänvaistoin. Tuleeko mustasukkaisuus silloin kuviin.

Tiedän, että minulla on aika paljonkin sellaisia ystäviä, jolle voin avautua, muuta ei ole ainakaan oma äiti. Olisihan se aika kivaa, että hänelle voisin avautua, mutta ei… Hänelle en voi kertoa ihan kaikki.

Eilen myöhän illalla, syntyi tämä koru. Kuparista tein sydänriipuksen. Tämä ihanuus, sarisilkkiä, hopea ja kivihelmiä.

Reunoille pistin monta pikku sydäntä. Olisiko nämä kaikki minun ihanat "sydänystävät", en vitsi laskea. Otan ne kaikki kulkeman omaan elämään. Kiitos teille ihanaiset ystävät.

Pari kirjakin tuli ihanalta ystävältä. 

Kiitos Katja. Nähdään pian.