Viikonloppu ja tukka pois

Oli aivan ihanaa viikonloppu. Aurinko paistoi ja oli niin keväinen fiilis.
Lauantaina olimme Vihdissä laskettelemassa ja sen kyllä huomaa. Paikat on hellänä. Onneksi kävimme siellä, nyt tyttö on siitä mieltä että hän voisi ottaa hiihdonopetusta Himoksella.Sinne olemme menossa parin viikon päästä.

Eilen olimme omassa asukaspuistossa "Talviriehassa", mukana oli yksi tytön tarhatyttö. Oli kivat aktivitetiit: kahvia ja pulla, kasvomaalausta, hevosajelu.. ym. Se jälkeen tytöt vielä leikkivät meillä kotona, olivat piknikretkellä meidän olohuoneessa, kaikki eläimet ja nuket pääsivät mukaa juoman mehua ja prinsessa keksiä.

Kävin vielä illalla vähän shoppailemassa. En tiedä miksi en vaan löydä itselleni mitään. Olenko ronkeli? Netistä löydän vaikka mitä, mutta sitten kun lähden kauppaan, tyhjää lyö. Noh löysin minä itselleni vyön, joka itseasiassa oli tarpeellisempi kun joku rätti. Tytölle löysin paljon, H&M pari pipoa ja hanskat (ne olivat puolen hintaan), kesäksi valeenapunaiset farkut ja ihanan t-paidan. Lindeksista löysin kevääksi tytölle takin, väri (sammalvihreä) ja hinta (29,95) lompakolle sopiva. Takissa on valeenpunaisella pohjalla kukkakuvioinen vuori, sekä tietenkin huppu. Ei ole vedenkestävä matskua, mutta kauppareissulle ja kylään oiva takki.

Niin ja onhan minulla vielä yksi juttu, tätä ei voi olla kertomatta. Nimittäin kun tulin kauppareissulta eilen kotiin, ihmettelin miksi meidän ikkunoissa ei ole valoa,... kyllä siellä joku täytyy olla..? vai onko ketään?
Juu, kyllä meillä oli, mutta talonväki oli niin hiirenhiljaa... katselivat elokuvan, olisiko se Peter Pan?
Mies ilmoitti heti, ennen kun laitoin valot päälle, että meillä on pikku haaveri tässä tapahtunut.
Silmäni rupesivat katsoa ympärille ja juoksin huoneesta toiseen. Löytämättä kuitenkaan yhtä mitään. Miehen sormi osoitti tyttöä... ja voi niitä suloisia silmiä ja itkua. Joo, te ette arvaa, mitä meidän neiti TAAS meni tekemän!!! Hän leikkasi itseltään otsatukan ja se meni niin lyhyeksi, että ei siitä otsatukaksi voisi edes sanoa. No, mitä nyt tähän voisi edes sanoa, ensin harmitti kovasti, mutta sitten nauratti ja sitten piti lohduttaa, että kyllä se kasvaa. Meidän neiti alle kolme vuotiana leikkasi itselleen tukan ensimmäisen kerran, se saatiin äsken kasvatettua sen verran, että saamme nyt letit päähän ja pinnit pysymään jotenkuten. Tukka on niin hentoinen ja ohut ja nyt sitten otsatukka poissa. Ja ne kommentit tapahtuman jälkeen olivat seuraavat: "Iskä, ei kerrotaan äidille sitten tästä mitään!" Isän kommentti: "Juu ei, mutta äiti kyllä huomaa". "Ai jaa", vastasi tyttö ja vähän ajan päästä sanoi: " Sanotaanko äidille, että sinä leikkasit, joko iskä." Isä vastasi:" Tämä ei taida ole hyvä juttu, että iskä ottaa sun tekosia omalle kontilleen, eihän? Kerrotaan äidille totuus, se on parempi juttu."
Sen pituinen viikonloppu meillä oli. Kiitos kun jaksoit lukea.