Sukka ... ja toinen

Pitkästä aika en ole neulonut oikeastaan mitään. Aloitin tietenkin sukilla, edellisissä sukissa kas tuli reikä ja kulutin puhki myös pojan sukat. Nyfff. Onneksi poika ei tiedä.
Melkein unohdin miten se kantapää taas menikään. Hyvin se meni.
Tyttöjen kanssa viimeksi mökillä vuosi ei kun kaksi sitten vietetty viikonloppu neuloen, niin että puikoista savu nousee. Viime aikoina tytöt saivat outoja oireita "koruepidemiaksi" voisin kutsua. Olimme jo viime syksynä koruilmassa mökillä. Kovasti odottavat uutta reissua. Samalla tietenkin miettivät mitä muuta askarteluhullu taas keksi.
Olen saanut jo yhden ja toinenkin sukan valmiiksi. Viimeistelyt vielä odottavat. Lanka on alekorista ja niin herkullisen värinen, vaalean liila. Mieleni tule laventeli ja sen tuoksu.

Tyttö, joka on nyt 4,5 vuotta on yleensä kokoajan äänessä ja jokaiselle asialle löytyy selitys.
Kun neuloin sukka, hän sanoi: "Äiti sinulla on niin paljon tätä lanka, kyllä se minullekin riittä. Minäkin haluan kokeilla neuloa. Anna nyt minullekin ihan vähän, kun sinulla on siitä kokonainen kerä."
Mielessäni kävi heti oma lapsuus, muistan kun kinusin äidiltä, että sen on pakko osta minulle lanka ja puikot, jotta pääsisin neulomaan. Sellaista tavara kun lanka ja puikot ei meidän huushollissa ollut. Sain minä puikot, kaverilta ja lanka äidin vanha villatakki. Töitä piti tehdä ennen kun pääsin neulomaan. Voi siitä riemua. Ette arvaa. Muistan vieläkin se lankapöly joka nousi villatakista purkaessa siitä, se kutitti nenäni ja kurkkuani, mutta  palkitseva se oli, myös tuoksu jäi mieleen.